Armeija marssii vatsallaan, röyh

Olen viimeisen parin viikon aikana käynyt varmaan enemmän keskustassa kuin muuten viime vuonna yhteensä. Voikin ajatella, että jotain hyvääkin (?) tässä kustantajan vaihdoksessa. Ei sitä koskaan taida lakata ihmettelemästä sitä, miten niinkin pienessä tuppukylässä kuin Helsinki saattaa juuttua johonkin kaupunginosaan tai ilmansuuntaan niin, että itse kaupungin ydin jää täysin pois elämästä. Tosin ihmekö tuo, sillä idän palvelut ovat edelleenkin kätevämmin framilla kuin keskustan vastaavat, ja tuskin jatkossakaan  käytän keskustan kauppoja yhtään sen enemmän kuin tähänkään asti.

Mutta puolensa tässä uudessa lokaatiossa kyllä on. On meinaan vihdoinkin taas hyvien patojen äärellä. Punavuori ei ole lounaskippoloiltaan yhtään hassumpi mesta. Ja alakerran Alepa tuo vielä oman valikoimalisänsä. Automaattikin vieressä. Vanhassa mestassa oli oma lounasruokalansa, josta sai myös pieniä kahvilatuotteita ja tupakkaa. Mutta vain kolmeen saakka. Sen jälkeen piti lähteä tarpomaan aika lailla pitemmälle, jos kessut loppuivat tai kaffilan leftover-vitriini oli tyhjentynyt. Ja vaikka lounaskuppilan ruoka oli monipuolista terveellisyysmielessä, ei se niin kauhean hyvää aina ollut.

Toimittaja ei paljon poikkea rivisotilaasta, komppania marssii vatsallaan lehtitalossakin, joten tyytyväisyysasteen saa helposti nousemaan kohtuuhintaisten oheispalveluiden monipuolisuudella.

Nyt on vatsa täysi hyvää roskaruokaa Alepasta. Enpä siis ainakaan tänään ala urputtaa siitä, että en pidä Helsingin keskustasta, ja aamulla ratikassa tajusin mistä se johtuu. Ehkä toiste.