maanantai 9. tammikuuta 2006
Elohopeaa
Tilastoharha jatkuu, täällä vierailee haamua kuin pipoa. Ilmeisesti joulukuun uniikkistatit on pamahtaneet tammikuun tietojen kylkeen. Jaksaiskohan raportoida. Laiskottaa. Menköön. Antakoon harhan kasvaneesta kiinnostuksesta. Jos homma jatkuu helmikuussa, niin ehkä jaksan liikauttaa evääni.
Pojalla on ollut koko viikonlopun vesirokko. Eipä ole juuri missään näkynyt, varsin vähäisesti patteja, eivät tunnu kauheasti kutiavan... Kuumekaan ei pikkuherralla nouse. Yhtään huonoa vanhemmuutta häpeämättä olisi toivonut edes pientä kuumetta, sillä herra ikiliikkuja muuttuu sen myötä maailman helpoimmaksi ja rauhallisimmaksi lapseksi, joka haluaa panostaa yhteistyöhön.
Ne harvat kerrat, kun poitsu on sairastellut, itse sairauden hoito on ollut naurettavan helppoa hommaa. Tuolloin pikkumiehelle on tuntunut olevan suorastaan kunnia-asia ottaa vastuuta omasta olostaan ja toimia Joka Asiassa Oikein, Harkiten Ja Turhaa Sekoilua Karttaen. Ihme tyyppi, kun terveenä jäbä tekee ensin ja miettii vasta sitten. Jos miettii. Pieni kuume päällä herra istuu kuin mallioppilas sohvalla katsomassa piirrettyjä. Ei venkoile eikä keekoile. Ilman kuumetta sohvalla kävisi sellainen kuhina koko ajan, että hyvä jos sohva edes pysyy paikallaan.
Välillä mietin onko se ylivilkas vai ei. Joka tuutista tulee nykyään kaiken maailman adhd-juttuja, tuntuu että joka toinen lapsi on sairaalloisen elohopea ja keskittymiskyvytön. Kukaan neuvolatäti ei ole pitänyt poikaa kuitenkaan mitenkään luonnottoman vilkkaana, ja keskittymiskyvyssä ei ainakaan ole mitään vikaa - ei se kuule, nää eikä paljon haistakaan, kun johonkin uppoutuu. Vieraskoreudessakin löytyy yllin kyllin ja riittämiin, mitä ylivilkkaat kuulemma yleensä eivät osoita, eivät varsinkaan nelivuotiaat täystuhot. Sataankin se laskee ja osaa ynnätä kaksinumeroisia lukuja. Ja lukeekin, silloin kun ei huomaa sitä tekevänsä. Ehkä huolehdin turhaan.
Silti välillä tuntuu että perheessä on rauhallista vain jos sairastetaan tai lapsi ei ole kotona lainkaan. Mutta ehkä se onkin niin, että niiden muutaman perheellisen tuttavani mukulat on kaikki luonnottomia ameeboja, jotka pysyvät paikallaan silkkaa aloitekyvyttömyyttään, ja meidän elohopea onkin se joka on normaali.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti