Döööööäääööö siis niinku!

Lauantaina olisi Sisäpiirin pikkujoulut. Huomennakin olisi ihan toisenlaiset pikkujoulut. Kumpaankin tekisi mieli mennä, edes käymään. Tykkään tavata uusia ihmisiä, vaikka se periaatteessa rasittaa minua henkisesti todella paljon.

Olen yleensä se, joka lyöttäytyy sen yhden tutun seuraan (varmaan ärsyttävyyksiin asti), ja vain katselee uteliaana sivusilmällä kaikkia muita ja toivoo, että tutun tutut tulevat hollille juttelemaan tutulle niitänäitä. Silloin, kuin varkain, voi osallistua keskusteluun ja tutustua ihmiseen silleen kuin puolivahingossa, eikä synny tilannetta, että kaksi toisilleen täysin vierasta joutuvat keksimään tikusta asiaa jutellakseen keskenään täysin kylmiltään. Tai ei ehkä se toinen koe asiaa niin, mutta minulla on kovat suorituspaineet saada suustani ulos muutakin kuin "dööööäääöööö kaunis ilma tänään dööööäääööö... siis niinku!"

Hupaisinta on, että ei tällaista ongelmaa ole lainkaan, jos on ns. ennalta raamitettu se, mistä pitää jutella. Työelämässä minua saattaisi hyvinkin erehtyä luulemaan sosiaaliseksi ja sanavalmiiksi ihmiseksi.