Aah ma nauran, kun kuvani peilissäin nään

Telkkarista alkaa ensi vuoden puolella sarja, jossa pannaan lähimmäisten ärsyttävät tavat kuriin. Okei, mutta ensimmäisessä jaksossa vaimo on kyllästynyt miehensä renttutyyliseen pukeutumiseen ja uhkaa ajaa itsensä kaljuksi jos mies ei muuta tyyliään.

Haloo? Ei sitten renttukamat ottaneet aivoon ennen naimisiinmenoa? Pakkoa kysyä eukolta että mitäs läks? Sietääkin ryhtyä kaljuksi.

Ihmisethän tykkää tuollaisesta viihteestä, todennäköisesti vähän samoista syistä kuin Uunosta. Pääseepähän nauramaan toisten idioottimaisuudelle. Toisaalta surkeus on huipussaan, kun idiotia tarttuu ruudusta katsojaan.

Telkkarissa ja ties missä akkainlehdissä on näitä muuttumisleikkejä, jossa yleensä naisten tyylejä pannaan uusiksi. Tietysti sellaiset on tosi kivoja, kun ihminen niihin itse haluaa. Sen sijaan on todella vaikea käsittää mitä liikuu niiden ihmisten päässä, jotka ilmoittelevat sukulaisiaan ja työtovereitaan tällaisiin, yleensä edes uhrille itselleen kertomatta, ja vielä kehtaavat perustella ilmoittamista tyyliin "kun sillä on ollut sama tyyli jo monta vuotta, eikä se pidä huolta itsestään, ja ei sillä ole poikaystävääkään - tehkää nyt sille jotain."

Kenelle tuossa oikeastaan tehdään palvelus? Sille, joka ei viitsi muuttaa kampaustaan joka vitun viikko, vai niille, joiden pinnallisuus ei kestä sitä, että kaikki eivät ole yhtä turhamaisia kuin he? Mitä ajattelee leikkiin ilmoitettu henkilö? Minusta ainakin tuntuisi, että vai niin, että näinkö vastenmielinen minä ympäristölleni olen, kiitti vitusti...