At least you have your blog for comfort

Monissa asioissa äiti on paras. Tai mummi. Suursiivousta tehdessä tuli taas mieleen monet vinkit ja niksit, jotka olen elämäni varrella saanut niin äidiltä kuin isoäidiltäkin - eikä vain ne siivoukseen liittyvät. Väkisinkin tuli mieleen myös synkkiä ajatuksia. Mitä teen kun äitiä ei enää ole? Mummi kuoli jo kaksi vuosikymmentä sitten, ja sekin oli iso isku, vaikkei 13-kesäisen epäkehittyneellä tunnemaailmalla asiaa oikein osannut kunnolla käsitelläkään.

Tunnemielessä vanhempia ei korvaa mikään. Mutta perimätieto elää sittenkin - vessanpönttödilemmaani tuli heti pari kommenttia. Se on jollain omituisella tavalla kovin lohduttavaa. Esimerkiksi Media=Blogissa on kovasti filosofoitu blogien perimmäisestä olemuksesta ja tärkeydestä milloin millekin esoteerisuuden rajoja hipovalle elämän aspektille, ja olen henkisesti hymähtäen pitänyt loputonta analysointia kaikessa mielenkiintoisuudessaan hieman ajanhukkana - antaisivat nyt ajan kulua, mietin pienessä mielessäni. Mutta silti kuin varkain alkaa muodostua oma suhteeni blogeihin ja Blogistaniaan, vaikka nimenomaisesti olen pyrkinyt olemaan ajattelematta ja analysoimatta suhdettani blogeihin.

Kun äitiä ei enää ole, kun anoppia ei enää ole, perimätieto on olemassa, ja ihanasti jopa siinä nimenomaisessa perimätietomuodossa. Tietosanakirjat, wikipediat sun muut hakuteokset, vaikka korvaamatonta dataa sisältävätkin, häviävät sille, että ihminen kertoo omasta kokemuksestaan miksi jokin (hänelle) toimii ja miksi toinen ei. Aina ei eksakti kuiva fakta korvaa epäeksaktimpaa elävää kokemusta. Siitä blogeille kiitos.

Ehkäpä edellisen bleemi-entryn Log Lady -luonnehdinnassa pitäisikin lukea:
Your demeanor with people is more than awkward,
but at least you have your blog for comfort.