lauantai 29. toukokuuta 2010

Finaalin alla


Suomi ei päässyt finaaliin, ja kansa huutaa nyt vielä enemmän kuinka Eläkeläiset olisivat voineet pelastaa tilanteen. No eikä olisi. Jos yritetään edes vähän etsiä tämän vuoden kisoista samankaltaista esitystä, se olisi ollut Liettuan itä-eurooppalainen funk. Menikö finaaliin? Ei. Pärjäsikö viime vuonna Aven Romale? Ei. 


Nämä jos jotkut eivät ole olleet huumoriviisut. Eläkeläishuumorilla vasta olisi tosiaankaan saanut hävetä. Kuunhuiskaajien meininki ei ehkä purrut, mutta ainakaan ei tartte myöskään tuntea alemmuutta. Esitys oli puhdas, raikas, vankasti esitetty eikä väärinymmärryksen vaaraa ollut. Lepäsi puhtaasti sen varassa pitääkö tyylistä vai ei.


Se siitä jälkipyykistä, ja pidetään huolta siitä ettei alennuta länsinaapurin tasolle. Siellä on maansuru, koska naispuoliselta Neumannilta kuulostanut tennarityttö ei mennyt jatkoon. Ruotsalaisilla on tapana saapua kisapaikoille henkseleitään paukutellen - onhan itsestäänselvää että Ruotsi on finaalissa - ja miksipä ei, koska koskaan ei ole finaalista Ruotsi jäänyt puuttumaan. Isku on varmaan ollut kova. Tukekaamme veli-ruotsalaista näinä vaikeina aikoina, meillä sentään on vankka kokemus näistä rannallejääntijutuista.


On toki muistettava, että Ruotsin viisumania on useita kertaluokkia kovempi kuin meillä, ja varmasti suureksi osaksi sen takia, että pärjääminen on aina ollut niin hyvää. Iso osa maansurusta lieneekin huolta siitä, kärsiikö Melodifestivalen, Ruotsin katsotuin viihdeohjelma, yleisökadon tällaisen takapakin takia.


En toki tämän jälkeen väitä ettenkö olisi vähän pettynyt. En tosin Suomen pärjäämättä jäämisestä, vaan koko finaaliporukasta. Moni oma suosikkini jäi nuolemaan näppejään, ja jatkoon pääsijöistäkin suosikkini ovat lähinnä sitä vankkaa peruskamaa, joka pärjää aina ja josta pidän lähinnä niiden turvallisen tuttuuden takia. Mikään erikoinen ei päässyt finaaliin. Finaalissa ainoasta vähän erikoisemmasta (siis viisuympyröissä) oikeastaan vastaavat ne, jotka ovat sinne jo ilmaiseksi päässeet: Ranska, Espanja ja Saksa. 


Olen valmistautunut syyttämään uutta pisteytyssysteemiä, josta meillä suomalaisilla on jo omista karsinnoista karvasta kokemusta. Sekä semeissä että finaalissa puolet äänistä tulee Euroopan kansalta, toinen puoli ammattilaisilta. Mehän tiedämme jo vanhastaan mihin tämä johtaa. Nina Åströmiin.


On finaalissa toki varmasti kummankin osapuolen runsaasti suosimiakin, mutta epäilen että kaikki poikkeava on jäänyt rannalle keskinkertaisuutta suosivan pistelaskujärjestelmän takia. Ja koska kansan äänet varmasti jakautuvat tasaisemmin pitkin koko viisuspektriä siinä missä ammattilaisraadit ovat väkisinkin elitistisiä ja varmemmin tietyt ala-arvoisuudet ja muottiin sopimattomat tyylit yksimielisesti pois rankkaavia, raatiäänet dominoivat yksimielisyydessään lopputulosta.


Spekulaatiotahan tämä on, mutta siksi odotankin finaalin pistelaskua ja jälkeenpäin tulevia semifinaalien pisteytyksiä. Jos olen oikeassa, on mielenkiintoista nähdä aiheuttaako se yhtään keskustelua ja minkälaista sellaista. Viisut on kuitenkin kansanjuhla monessa maassa, meilläkin jollain tapaa, hiljalleen. Nykyinen malli yrittää viedä sen meiltä pois.


Muutenkin ärsyttää, että jos asiantuntijaäänestys jää pysyvämmäksi ilmiöksi, mitä se tekee laskelmointimieliessä kisaan lähetetyille kappaleille. Kyynisesti ottaen ne ovat jo nyt infernaalista kuraa ja hirvittävää laskelmointia, mutta jotenkin vielä hyväksyn sen että yritetään mielistellä Teppo Tavista, sen sijaan että aletaan tehdä musiikkia taas elitisteille. Eiköhän Edean Aavassa ollut jo ihan tarpeeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro