Viime yönä oli tarkoitus mennä nukkumaan. En sitten mennyt, vaan menin Göteborgiin.
Kauniimpaa puoliskoani jaksaa aina huvittaa kuinka häilyväinen olen. Kaksi viikkoa sitten vielä suunnittelin eräänlaista kolmiomatkaa laivalla: Helsingistä Tallinnaan, Tallinnasta Tukholmaan, Tukholmasta Riian-ristely edestakaisin ja sitten Tukholmasta takaisin Helsinkiin.
Siitä kuitenkin ehkä innostuin kaikkein eniten vain minä itse. Kas kun pidän laivoista.
Noh, aikani asiaa makusteltuani innostuinkin yhtäkkiä ajatuksesta mennä laivalla Tukholmaan ja siitä junalla Kööpenhaminaan. Siitä innostui jo vähän muukin perhe.
Mutta kuten iteroinnissa aina, matkan varrelle osui liikaa epämieluisia yksityiskohtia kuten päälimmäisenä hirvittävän kalliit hotellit Tanskassa. Kolme-neljä yötä Köpiksessä ei yksinkertaisesti saa maksaa enemmän kuin viikko Disneylandissa.
Sitten alkoi väsyneenä yöllä kello kolme tulla levottoman hyvältä tuntuvia muisteloita ja kuningasajatuksia.
Tämän blogin syntymän alkuaikoina teimme Ladalla hienon autoreissun Tanskaan, ja kohti kotia lähdettiin Jyllannin pohjoispäästä lautalla yli Göteborgiin. Sillä reissulla oli jonkin verran vastoinkäymisiä kuten Laatokan reistaileva laturi ja täynnä yksisuuntaisia katuja oleva Göteborg, jonka ansiosta etsimme kirjaimellisesti alle 2 kilsan säteellä ollutta hotelliamme kaksi tuntia. Mutta iltapimeällä suunnistellessa tuli kuitenkin katseltua, että paikka voisi olla todella hieno pitemmän käynnin syy.
Johonkin siis piti yökolmelta päästä latomaan varaukset tiskiin. Mihinkään ei halunnut lentää, kun ei tiedä piereekö Eyjafjalla vai ei. Mikä olisi kiva ja jossa olisi huvipuisto? Mielellään sellainen jossa en ole vielä käynyt. Ja joka ei söisi ensi talven matkakassaan liian isoa lovea. Sepä se. Göteborg.
Raitiovaunuja, vanha linnakesaari, huvipuisto. Hyvällä tuurilla saattaisi olla jopa hyvä sää.
Viime yönnä siis pistin lomarahat hyötykäyttöön, kun tuntui että nyt tuli täysosuma. Laivalla yli Tukholmaan, siitä X 2000:lla perille. Hotellihuone Lada-reissulta tutussa halvassa Ibis-hotellissa, joka on laiva, vaikka ei oikeastaan ole.
Junaliput olivat lähes naurettavan halpoja, kun vertaa VR:n riistohintoihin. Kaksi aikuista ja penska edestakaisin yhteensä karvan verran yli 100 euroa. Sillä ei pääse VR:llä meidän perhe edes Kouvolaan ja takaisin. Myös SJ:n varaus- ja maksusysteemi hakkasi VR:n viritykset noin osapuilleen 6-0 alkaen siitä, että svenskien kauppa on yöllä auki ja päätyen siihen, että erilaisia paikkavalintoja on tuplasti enemmän. Ja tietää jo ostaessa mihin joutuu. SJ:n systeemi varaa myös hotellit, jos haluaa.
Siitäkin huolimatta, että kauniimpi puolisko naureskelee venkoiluani useamman eri vaihtoehdon kanssa, niin aion vastakin venkoilla. Venkoiluista on aina seurannut vain hyvää, koska ilman venkoilua päätös on aina liian järkipohjainen ja kliininen. Lomareissut nimittäin kuitenkin ovat kuin hyvä lomaromanssi - ei niitä ihan heppoisesti lähdetä säätämään, pitää olla tunnetta mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti