Suomalaiset sosiaalisen median hypettäjät ottivat taannoin matsia Qaikussa ja Twitterissä, ottavat varmaan pian uudelleenkin. Se on oikeastaan aika hupaisaa. Pata kattilaa soimaa. Aidalla istujat sitten jeesustelevat muun muassa nettikiusaamisesta. Niin. Sitä vain mietin, että kuka kiusaa ja ketä.
Vaikken mitään alustasotia käykään - inhoan Twitteriä ja Qaikua tasapuolisesti useista eri syistä - seison aika lailla kyseenalaistajien riveissä. Siellä sun täällä palautteesta kuitenkin haiskahtaa, että kyseenalaistajat nähdään sinä kiusaajaporukkana, kun taas somevalaistuneet yrittävät hyvää hyvyyttään sädekehä loistaen levittää ilosanomaa - jos ei muuten niin toisilleen - virtuaalisesti ajatellen keskellä toria kaiken kansan keskellä. Kovaäänisesti.
Mietitäänpä asiaa näin. Istutte iltaa kavereidenne kanssa, juttelette niitä näitä, on mukavaa. Heittelette tikkaa, pelailette Trivialia ja joukkoon liittyy ihan uusiakin mukavia tuttavuuksia. Sitten joku ravintolan muista kantiksista tuo yhtäkkiä lasinsa pöytäänne ja alkaa puhua teille Jumalasta. Hymyilette ystävällisesti mutta poissulkevasti ja jatkatte omia juttujanne, koska kohteliaisuus jne. Tyyppi ei ymmärrä yskää, vaan jatkaa ja lisäilee omia jeesusjuttujaan keskustelunne lomaan. Selitätte ystävällisesti, että ei nyt noi jutut ihan tässä ole paikallaan, mutta tyypillä löytyy edelleen jokaiseen asiaan aina mielenkiintoinen tarina Raamatusta. Samalla hän tekee äänekkäitä muistiinpanoja keskustelustanne mietiskellen miten niitä voisi soveltaa hänen seuraavassa raamattupiirissään. Seuraavana iltana samainen uskis tuo sen raamattupiirinsä muutkin jäsenet pöytäänne.
Alkaisiko ärsyttää?
Minua ainakin alkaa. Hyvin nopeasti. Ja samasta ärsyynnyksestä kumpuaa myös totaalihajoamiseni somehypeen, koska meininki on tismalleen samaa uskistouhua. Jos yrittää viettää elämäänsä verkossa - todella käyttää oikeasti näitä hypetettyjä juttuja - voi olla aivan varma, että joku tulee julistamaan täysin asiaan liittymättä kuinka käyttämäni sosiaalisen median väline on taas riemuvoitto sille tälle ja tuolle tai miettimään miten aiheesta olisi hyötyä tuleville somehankkeille. Pahimmillaan tällainen somehörhö houkuttelee paikalle parven muita kaltaisiaan ja tappaa alkuperäisen läpän sille seisovilleen. Ns. kiitti vitusti -tilanne, joka pitäisi ilmeisesti vain hymyillen niellä, koska tyyppi on niin urpo (tai häikäilemätön) ettei edes ymmärrä tekevänsä mitään väärin.
Ja tätä tekevät muun muassa media-alan ammattilaiset. Joiden luulisi osaavan elää niin kuin saarnaavat ja edelläkävijöinä nimenomaan ottaa huomioon muutkin. Mutta ei. Media-alan ammattilaisuus ei takaa sosiaalista kyvykkyyttä millään lailla, ja koska julistamista tehdään usein myös rahasta tai potentiaalisesta rahasta, ne vähäisetkin kyvyt jäävät usein verkostoitumisen alle. Siis sen toiminnan, joka muistuttaa etäisesti sosiaalista kanssakäymistä, mutta jossa arvokkaita ovat vain ne yhteydet, joista on tavalla tai toisella hyödykkeiksi.
Eniten ärsyttää, että pitää tunkea keskusteluihin, jotka eivät edes kiinnosta - aiheen kiinnostamattomuuden jopa myöntäen - mutta pitää silti sanoa jotain. Eli jälleen oiva hetki julistaa sitä omaa juttuaan joka ei aiheeseen edes kuulu. Hei, mulla on helvetin hyvä neuvo! Ei tartte joka asiaan keksiä sanottavaa. Olkaa vaikka välillä ihan hiljaa sen sijaan että otatte nokkiinne kun ei ihan joka asiassa sitä somejulistusta kaivata.
Pöytään tunkeviin uskovaisiin voi reagoida periaatteessa kahdella tavalla, joko vaihtaa ravintolaa tai korottaa ääntään niin kovalle, että uskis ymmärtää poistua paikalta. Jälkimmäinen kuitenkin yleensä onnistuu vain syrjimissyytösten, kiusaamis- ja ties minkä ahdasmielisyysväitösten saattelemina. Eli ottamalla ylleen kiusaajan leiman. Vähintäänkin uskis ottaa nokkiinsa ja siirtyy takaisin omaan pöytäänsä dissaamaan tapahtunutta ja vinoilemaan kavereidensa kanssa niin kovaäänisesti, että se varmasti kuuluu myös anniskelualueen toiseen päähän. Ravintolasta poistuminen onkin siis yleensä helpompaa, vaikka oman kantapaikan hylkääminen vituttaakin.
Mutta kuinka monesta ravintolasta pitää poistua ennen kuin uskis tajuaa olevansa itsekin kiusaaja?
