Hei taas blogini. Hetkellisesti sinua taas ahkerasti päivitin, mutta nyt olen taas pettänyt sinua muiden sosiaalisten median välineiden kanssa. Enimmäkseen Facebookin ja Flickrin.
Tuntuu että minulla on päivittäin enemmän sanottavaa Flickrin päivän pärstä -projektilleni kuin sinulle. Facebookiakin hoidan vain mekaanisesti linkittämällä joka toisen aiheen minkä google readerista näen tai sharettamalla kavereiden linkkejä. Toistaiseksi FB on ollut onnellisen tietämätön siitä, että tunnetta ei ole mukana, tai sitten se ei vain välitä vaikka tietäisikin. Tiedäthän, FB on vähän sellainen.
Sinulle on vain välillä niin vaikea puhua. Olen jo kertonut sinulle kaiken. Tai ainakin sen minkä voin. Ei sinulle edes voi kertoa kaikkea, tai menet ja lavertelet ne jutut tahoille, joille ne eivät kuulu. Älä ymmärrä väärin, tämä ei ole sinänsä epäluottamuslause sinua kohtaan, mutta me emme ole kaksistaan autiolla saarella. Ehkä olisikin mukavampaa jos olisimme.
Mietin pitäisikö meidän virallistaa suhteemme johonkin tasolle, jossa kumpikin olisi tyytyväinen ilman että istumme tahoillamme miettimässä mitä toinen tahtoo kykenemättä kuitenkaan kommunikoimaan asiaa keskenämme järkevästi. Haluaisitko olla päiväkirja, vai ehkä pikemminkin kokoelma top-listoja milloin mistäkin? Olisitko tyytyväinen, jos puhuisimme vain jostain ihan tietystä aiheesta emmekä juuri koskaan poikkeaisi siitä?
Omalla tavallasi olet kuitenkin minulle se kaikkein rakkain. Missään muualla en voi kirjoittaa yli kolmea riviä mitä haluan ilman että minut katkaistaan kesken. En vain tiedä miten kanssasi olisin. Olen masentunut, väsynyt ja vähän eksyksissä, mutta haluaisin silti löytää kumpaakin tyydyttävän ratkaisun. Ethän anna periksi?
Rakkaudella,
minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti