Teneriffa ja Playa de las Americas käyty. Turistijuttuja tehty ja nahka kärvennetty. Nenä kuoriutuu paraikaa ja käsivarret näyttävät käärmeiltä. Lämmin. Ah. Lämmin...
Näin ollen lomareissu oli siis varsin onnistunut, vaikka olenkin ehkä lievästi pettynyt siitä, että en onnistunut olemaan itse enkä oikeastaan törmännyt ainoaankaan suomalaiseen perus-turreen tai -ryhäseen. Ovatko Matkaoppaat-sarja ja Detur haalineet itselleen ne kaikki niin, ettei enää muille matkatoimistoille riitä?
Noh, suomiturakaisten sijaan sain kulttuuriantropologisten silmäilyjeni perusteella vahvistuksen sille, että brittitelevisio ei liioittele nuhjuisen teollisuuskaupunkilähiön perusjamppaa ja -jaanaa yhtään. Lainkaan. En välttämättä halua asua enää lähellä paikallista viihdekeskittymää, Veronicasia, jos koskaan palaan paikalle ihan kesällä-kesällä.
Nuoruudessani harrastama seuramatkoille hymähtely on aika lailla haudattu täysin tämän reissun perusteella. Toki lennot ovat turistichartereita, ja aplodit raikuvat lentokoneen renkaiden tömähtäessä kiitorataan. Mutta saa olla aika kyyninen, jos moisesta muodostuu jokin elämän ja kuoleman kysymys. Enkä pidä täysomatoimimatkailua parempia matkaehtoja ja kuluttajansuojaa mitenkään huonoina asioina.
Muutenkin paikan päällä, miksi pitäisi väen vängällä himoita paikkoja, joissa ei kukaan (muka) ole ennen käynyt? Pääasia että voi tehdä asioita omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Ja se oli helppoa. Helvetin hyvin toimiva julkinen liikenne, jolla pääsee käytännössä kaikkialle mihin haluaa. Suhteellisen rehellistä turrekuskaustoimintaa myös ei-matkatoimiston-kautta-reissuille.
Teide jäi - lumimyrskyn takia - näkemättä läheltä. Siinä ei auttanut ei omatoimisuus eikä itku. Tiet poikki, vuoristo kaaoksessa. Kymmenien miljoonien vahingot viikon aikana saarella riehuneista myrskyistä, joista ei kuitenkaan tuolla eteläkärjessä ollut juuri mitään tietoakaan ajoittaista napakampaa tuulta lukuunottamatta. Tuli aivan yllärinä ja puun takaa, kun loppuviikosta kaikkia reissuja alettiin urakalla perua. Sillä aikaa kun myrsky teki tuhojaan, meidän perhe lillui tyytyväisenä vesipuistossa.
Vesipuistoista puheenollen, Siam Park ei ihan turhaan ole Euroopan suurin ja kaunein. Samalla pieteetillä pystytetty ja hoidettu kuin saman firman Loro Parque -eläinpuisto Puerto de la Cruzissa, josta tuli todella hyvä mieli. Hyvinvoivan näköisiä eläimiä, ei havaittavissa hermostunutta häiriökäyttäytymistä ja toistoliikehdintää. Kiiltäviä turkkeja, ei liian lihavia, ei liian laihoja. Osa fiksummista kädellisistä suorastaan jopa poseeraili kansalle täysin tietoisena omasta kiinnostavuudestaan. Ja nimensä mukaisesti papukaijoja puistossa oli joka paikassa, lisäksi vielä erillinen suuri verkkopeitetty alue, jossa linnut ja ihmiset liikuskelivat samassa tilassa maassa ja puiden latvojen tuntumassa.
Vähänkö ärsyttää olla takaisin. Ruoka oli hyvää ja halpaa, olut juomiskelpoista. Ennen kaikkea oli niin miellyttävän lämmin. Lämmin... mmm... lämmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti