maanantai 24. marraskuuta 2008

Kuulutus, milloin alkaa Web 3.0?


Törmäsin Mari Koon blogauksessa Jaiku-linkkiin, jossa keskustellaan pankkipalveluiden alkukantaisesta web1.0-meningistä. Tuli ensimmäisen kerran oikeasti tarve sanoa Jaikuun jotain. No eihän mulla tunnareita ole, joten enpä sanonut. Sanonpa sitten tässä.

Niin paljon kuin periaatteessa arvostankin sitä, että netti kehittyy, yhteisöllistyy jne jne jne niin olen alkanut saada tarpeekseni siitä, että web2.0:n nimissä on enemmän leluiksi luokiteltavia virityksiä sen sijaan että olisi oikeita työkaluja.

Tuolla Jaikussa puhuttiin käppyröistä. Siis graafeista, joista voisi seurata oman lamanvastaisen kulutushysteriansa progressiota pitkin palkkakautta. Juuh. Oikein hienoa. Mutta sekö nyt on sitten niin web2.0:aa? Lelu mikä lelu, sori vain. Vähän kuin blogin kävijälaskuri: kiva katsella, muttei sen tuijottelu itsessään juuri sisältöä paranna ja lisää kävijöitä tuo. Tarvitaan muutakin.

Miten olis niinku oikeat työkalut? Kuulutan tätä jälleen kerran, ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Olen myös ehdotellut tätä palautelomakkeella pankilleni (Sampo), viimeksi surullisen kuuluisan uudistuksen alla, mutta en ole saanut edes "kiitos palautteestasi (heitämme ehdotuksesi ö-mappiin, niin kuin kaiken muunkin palautteen)"-vastausta.

Miksi minulla pitää olla monta erillistä tiliä, jos haluan jyvitellä laihan palkkapussini sisältöä erilaisiin tarpeiisiin niin, että todellakin konkreettisesti pidän huolta siitä, etteivät ne rahat häviä mihinkään yllättävän ostoshysteriakohtauksen, kostean blogitaapamisen tai uuden Guitar Heron julkaisun takia? Kertokaa miksi?

Miksi minulla ei voi olla tiliä, johon verkkopankki tarjoaisi allokointijärjestelmän, joka puolestaan mahdollistaisi rahan panemisen piiloon erilaisiin hankkeisiin - jolloin toiminto siis supistaisi nostovaraa, vaikkakaan ei saldoa. Minulla olisi rahat, mutta estäisin niiden silmittömän tuhlaamisen (esimerkiksi tutussa tuhannen pärskeessäni Weeruskassa parin viikon päästä).

Toisin sanoen, sen sijaan että minulla olisi viisi erillistä kukkaroa, minulla onkin yksi kukkaro jossa on viisi erilaista rahalle tarkoitettua lokeroaan. Jokaisen lokeron päällä olisi pieni näyttö, joka kertoisi paljonko niihen on niitä killinkejä kertynyt ja millä korvamerkillä ne rahat siellä oikeastaan asustavatkaan. Kaiken lisäksi osa lokeroista olisi toisessa ulottuvuudessa sijaitsevia taikalokeroita, joihin ei pikkujoulutunnelmissa ollessa pikku-pikku-kätönen pääse edes käsiksi. Eikä edes se humalaisparan pankkikortin pöllinyt epärehellinen kansanosa.

Niin kauan kuin kyse on pienten palkkarahojen lyhyen tähtäimen jyvittelyistä, erilliset säästötilit ja täysin marginaaliset korkoprossaerot verrattuna tavalliseen käyttötiliin ovat aivan monumentaalisen jäykkä ja täysin turha ratkaisu. Puhumattakaan siitä, että eivät ne lisätilit mitään halpaa huvia ole, jos rahaa haluaa liikutella niihin tai niistä enemmän kuin pari kertaa kuussa. Useampitaskuisen kukkaron ansiosta ei myöskään tarvitsisi tehdä enää mitään erillisiä nostovarasopimuksia pankin kanssa, vaan voisi itse säädellä paljonko tuohta sieltä tililtään saa kulloinkin räkä poskella rohmuta ja millä keinoin.

Kyllä mäkin tykkään katsoa lolcatseja, blogata ja facebookata, mutta joskus olisi hauska nähdä että lelujen sijaan olisi ihan aikuisten oikeita käytännön juttuja. Niinku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro