Gordon *bleep* Ramsay

Sillä aikaa kun odottelette keskiviikon ja torstaina yhdistettyä rapoa (helvetti että on tylsä viikko, ompelun katsominen on niin kivaa) niin katsokaa mieluummin, kun sympaattiset nörtit yrittävät saada Gordon *bleepin* Ramsayn reseptistä selkoa (via Linko).

Kuulutus, milloin alkaa Web 3.0?

Törmäsin Mari Koon blogauksessa Jaiku-linkkiin, jossa keskustellaan pankkipalveluiden alkukantaisesta web1.0-meningistä. Tuli ensimmäisen kerran oikeasti tarve sanoa Jaikuun jotain. No eihän mulla tunnareita ole, joten enpä sanonut. Sanonpa sitten tässä.

Niin paljon kuin periaatteessa arvostankin sitä, että netti kehittyy, yhteisöllistyy jne jne jne niin olen alkanut saada tarpeekseni siitä, että web2.0:n nimissä on enemmän leluiksi luokiteltavia virityksiä sen sijaan että olisi oikeita työkaluja.

Tuolla Jaikussa puhuttiin käppyröistä. Siis graafeista, joista voisi seurata oman lamanvastaisen kulutushysteriansa progressiota pitkin palkkakautta. Juuh. Oikein hienoa. Mutta sekö nyt on sitten niin web2.0:aa? Lelu mikä lelu, sori vain. Vähän kuin blogin kävijälaskuri: kiva katsella, muttei sen tuijottelu itsessään juuri sisältöä paranna ja lisää kävijöitä tuo. Tarvitaan muutakin.

Miten olis niinku oikeat työkalut? Kuulutan tätä jälleen kerran, ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Olen myös ehdotellut tätä palautelomakkeella pankilleni (Sampo), viimeksi surullisen kuuluisan uudistuksen alla, mutta en ole saanut edes "kiitos palautteestasi (heitämme ehdotuksesi ö-mappiin, niin kuin kaiken muunkin palautteen)"-vastausta.

Miksi minulla pitää olla monta erillistä tiliä, jos haluan jyvitellä laihan palkkapussini sisältöä erilaisiin tarpeiisiin niin, että todellakin konkreettisesti pidän huolta siitä, etteivät ne rahat häviä mihinkään yllättävän ostoshysteriakohtauksen, kostean blogitaapamisen tai uuden Guitar Heron julkaisun takia? Kertokaa miksi?

Miksi minulla ei voi olla tiliä, johon verkkopankki tarjoaisi allokointijärjestelmän, joka puolestaan mahdollistaisi rahan panemisen piiloon erilaisiin hankkeisiin - jolloin toiminto siis supistaisi nostovaraa, vaikkakaan ei saldoa. Minulla olisi rahat, mutta estäisin niiden silmittömän tuhlaamisen (esimerkiksi tutussa tuhannen pärskeessäni Weeruskassa parin viikon päästä).

Toisin sanoen, sen sijaan että minulla olisi viisi erillistä kukkaroa, minulla onkin yksi kukkaro jossa on viisi erilaista rahalle tarkoitettua lokeroaan. Jokaisen lokeron päällä olisi pieni näyttö, joka kertoisi paljonko niihen on niitä killinkejä kertynyt ja millä korvamerkillä ne rahat siellä oikeastaan asustavatkaan. Kaiken lisäksi osa lokeroista olisi toisessa ulottuvuudessa sijaitsevia taikalokeroita, joihin ei pikkujoulutunnelmissa ollessa pikku-pikku-kätönen pääse edes käsiksi. Eikä edes se humalaisparan pankkikortin pöllinyt epärehellinen kansanosa.

Niin kauan kuin kyse on pienten palkkarahojen lyhyen tähtäimen jyvittelyistä, erilliset säästötilit ja täysin marginaaliset korkoprossaerot verrattuna tavalliseen käyttötiliin ovat aivan monumentaalisen jäykkä ja täysin turha ratkaisu. Puhumattakaan siitä, että eivät ne lisätilit mitään halpaa huvia ole, jos rahaa haluaa liikutella niihin tai niistä enemmän kuin pari kertaa kuussa. Useampitaskuisen kukkaron ansiosta ei myöskään tarvitsisi tehdä enää mitään erillisiä nostovarasopimuksia pankin kanssa, vaan voisi itse säädellä paljonko tuohta sieltä tililtään saa kulloinkin räkä poskella rohmuta ja millä keinoin.

Kyllä mäkin tykkään katsoa lolcatseja, blogata ja facebookata, mutta joskus olisi hauska nähdä että lelujen sijaan olisi ihan aikuisten oikeita käytännön juttuja. Niinku.

Digitaalisysteemi on vienyt hommasta hohdon

Koska minäKIN haluan tekosyyn kutsua Haakanaa Kari-sedäksi, niin tässä linkki Kari-sedän mainioon pohdintaan meidän nettiääliöiden suitsintahaluista ja JSN-tyyppisen ratkaisun kehittämisestä. Kannattaa lukaista jo siitäkin syystä että Kari-sedällä on hyvät reidet, mutta päällimmäiseksi siksi, että jälleen pohtisimme ja kiipeilisimme seinille yllemme pakosta sovitettavasta journalismin viitasta.

Koska olen itse journalisti, tiedän hyvinkin miten veteen piirretty viiva sisällöllisesti taviksen horinan ja aidon journalistisen sisällön ero voi olla. Tiedän myös, miten myös lehdistössä sitä rajaa pyritään välillä venyttämään hyvinkin pitkälle sinne kahvipöytätason puolelle. Seksivau! Voimme esimerkiksi miettiä onko BB-blogini journalismia vai pelkkää fanin tohotusta?

Noh, asiasta on kirjoitettu jo paljon ja enemmänkin, joten mitä perusasioita jauhamaan. Mutta yksi asia minua häiritsee. En oikeastaan ole suoraan, muuten kuin rivien välissä, nähnyt sen suurempaa keskustelua siitä, että entäs sitten jos perustettaisiinkin Blogaajien Julkisen Sanan Neuvosto? Onnistuisiko se muka luomaan arvovallan, jonka julkinen sanktiolauselma vähentäisi huomattavasti "turhia" rosisjuttuja?

Väitän, että ei onnistu.

Suurin onnistumisen torppaaja on yksinkertaisesti raha. Ei se raha, mikä "BJSN-hankkeeseen" mahdollisesti syydettäisiin, vaan se raha, jota teppotavisblogaaja EI saa harrastuksestaan.

Kun työstään palkkaa saava journalisti mokaa ja JSN jyrähtää, perusjournalistille tulee (tai ainakin pitäisi tulla) huoli omasta toimeentulostaan. Kerran voi mokata, mutta seuraavaa kertaa varotaan edes vähän, koska työnantaja ihan oman imagonsakin takia ei halua ainakaan saman pällin takia olla JSN:n hampaissa kovin usein. Tätä uhkaa teppotavisblogaajalla ei juuri ole. Naapurin kusipääksi haukkuminen ja siitä herjaussyyte hetkauttavat trukkikuskin työssäpysymismahdollisuutta aika vähän, joten "BJSN:n" langettava tuomio naapurin netissä haukkumisesta kusipääksi todennäköisesti hetkauttaisi vielä vähemmän.

Koska teppotavallinenblogaaja on itsenäinen toimija, jonka elanto ei ole kiinni blogaamisessa, voi hän siis "BJSN:n" toimien takia lähinnä vain menettää kasvonsa - mutta silloinkin todennäköisesti vain sellaisissa piireissä, joissa kyseinen teppotavallinenblogaaja tuskin liikkuu muutenkaan. Vittuilut kun voi dellata sieltä kommenttiloodasta aika näpsäkkäästi.

Joka pelätyn kung fun taitaa

...käy päälle vaikka kivistä aitaa.

Huppu

Aina kun puhutaan tyttöjen ympärileikkauksesta ja vedotaan niin koskemattomuusoikeuteen kuin teon raakuuteen, minua on ihmetyttänyt miten vähättelevästi toisaalta suhtaudutaan poikien ympärileikkaamiseen. Yhtäkkiä teko onkin vain "pieni toimenpide", joka suoritetaan vähintäänkin ammattihenkilön valvonnassa eikä aiheuta suurta tulehdusvaaraa.

Onko nyt niin, että koska juutalaisuus on länsimaissa ns. yleisesti hyväksytty ja sisäsiisti uskonto ja ympärileikkaus itsessään anglosaksisissa maissa tyypilistä toimintaa muutenkin, niin koskemattomuuskysymykseen ei kajota? Onneksi vihdoinkin kajotaan.

Poikien ympärileikkaaminen varmasti onkin vain pikku toimenpide, josta on saastaisina esikristillisinä aikoina ollut jopa enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta asia on aina häirinnyt minua nimenomaan eräänlaisena "symmetriaongelmana". Jos kerran tyttöjen sukuelinten silpominen, edes ihan vähäsen, on nounou, niin mikä tekee poikien silpomisesta yhtään sen hyväksyttävämpää?

Yhdysvalloissahan tuntuu olevan ympärileikkaus niin yleistä myös muun väestön keskuudessa, että joissain piireissä eurooppalaisia poikia halutaan deittailla pelkästään siitä kokeilunhalusta, että niillä on huppuveitikka. Vau, eksoottista. Missä vaiheessa nipsaisu oikein tehdään niille muillekin kuin juutalaisille, ja mikä siihen on oikein selitys?