Tässä kun tuota blogipaastoa on tullut pidettyä ja blogimuuttokin suoritettua, on tullut jätettyä yksi Pariisin Disneyland-reissulla retostelu ihan väliin.
Eihän siitä sinänsä ole kauheasti uutta kerrottavaa. Paitsi että. Oltiin viikolla ennen joulua maanantaista perjantaihin, ja olisi voinut kuvitella että siellä on varmaan jo aika ryysis. Ihan vähän luksuksempi huonekin otettiin (Hotel New Yorkin Empire State Club -sviitti), koska siihen kuului koko ajan voimassa oleva vapaudu vankilasta -kortti kaikkiin puistojen fast pass -laitteisiin, niin ettei tarvitsisi juhlakausiruuhkassa tuntikausia jonotella.
No vielä mitä. Niin vähän sakkia en ole nähnyt siellä sitten ensimmäisen reissun, jolloin oltiin kaikkien mahdollisten sesonkien äidinkin ulkopuolella, tammikuun puolivälissä. Ehkä se ajanjaksolle annettu halvin tariffiväri varauskalenterissa todellakin oli myös indikaattori hiljaisista päivistä, eikä vain houkutin tulla jouluetkoshoppailemaan.
Niin siis oli aikavinkkelin huomioon ottaen myös hyvinkin edullista. Asuimme toki kalliisti, mutta jos halvimpiin hotelleihin olisi meidän kokoinen perhe majoittunut, niin melkein sillä samalla runsaalla satasella per huone per yö olisi onnistunut aivan kuin ensimmäisellä reissulla.
Empire State Clubista lasku toki oli huomattavasti korkeampi, mutta oli se sen väärttikin. Huone oli mukava, kylpyhuone oli ties mitä pitä puteleita täynnänsä, klubilaisilla oli täysin oma, intiimin viihtyisä aamiaishuone/lounge (auki iltakymmeneen) jatkuvasti vierailevine Disney-hahmoineen ja omat vastaanotto- ja concierge-palvelut. Viimeisenä aamuna ehdin kysyä ehkä puolen lauseen verran, onko matkatavaroille säilytystä illaksi asti jossain, kun annettiin jo säilytyskuittia kouraan ja oltiin kiikuttamassa kolleja turvaan. Että palvelua. Kyllä.
Arka, hyvin kasvatettu suomalainen tuntee olevansa palveluiden keskellä oikeastaan varsinainen heinähattu. Koska lounge on auki koko ajan, ja sieltä voi vapaasti käydä ottamassa haluamiaan virvokkeita, kahvia, hedelmiä jne. jotenkin suomalaisena kokee itsepalvelun edellyttävän myös jälkiensä korjaamista. Hieman oli hölmistynyt se baaria jynssännyt lounge-isäntä, kun ensimmäisten iltakahvien jälkeen kannoimme tyhjät kuppimme tiskille. Emme tehneet samaa virhettä enää toista kertaa.
Toinen "uutuus" tällä reissulla oli Ranskan päässä lentokentän vaihtuminen tutusta CDG:stä Orlyyn, sillä Norwegian lentää Helsingistä sinne. Jos en käyttäisi Norwegiania mielelläni jo muutenkin, niin Ranskan suuntaan ainakin niin tekisin. Varsinkin jos vaihtoehtona olisi CDG:n karmeaakin karmaisevampi ykkösterminaali. Orly on nimittäin varsin kiva. Vähemmän massiivinen kuin CDG, persoonallisempi, ehdottomasti mukavampi ja jopa monin osin huomattavasti nykyaikaisemman oloinen. Ainoana miinuksena oli ainakin eteläterminaalista check-in-automaattien täydellinen puuttuminen.
Sen sijaan tupakkapaikkoja riitti turvatarkastuksen toisellakin puolella, mikä on näin savuttomien kenttien aikakaudella aina helpottava asia.
Mulla muuta. Kunhan länkytän, että saisin taas juonesta kiinni. Ottakaa vähän tuosta kuvia. Seuraavaksi lähden Kanarialle. Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti