Palautetta HSL:lle

Sain vihdoinkin, viime vuoden kesäaikataulujen voimaantulosta lähtien kismittäneen asian hoidettua. Ehkä pukkupakkaset saivat vihdoin mittani täyttymään niin, että sain vihdoin viitsittyä. Laitoin nimittäin HSL:lle lopultakin palautetta.

Tuolloin viime vuoden kesällä HSL pani Myllypurossa liikennöivän bussin 92 aikatulut siihen kuosiin, että ne eivät ole koskaan millään lailla synkassa metron kulun kanssa etenkään hiljaisena aikana, kun bussi kulkee kolme kertaa tunnissa ja metro 10 minuutin välein. Linja on kuitenkin olevinaan liityntälinja, mutta kiusanteoltahan se vaikuttaa, että metrojuna on asemalla aina niin, että katsellaan bussin perävaloja - tai toisin päin. Tähän päästiin parin vaivaisen minuutin heitolla aikatauluissa. Miksi ne piti heitellä kiusantekovaihteelle, kun aiemmin ne olivat olleet hyvinkin palvelevat, vaikkakin edelleen ihan yhtä harvat kuin nytkin. Kyse ei siis voi olla vuorojen vähentämisestä.

Tällaisen palautteen laitoin:

Myllypuron linja 92 on etenkin ruuhka-aikojen ulkopuolella erittäin huonosti synkronoitu muun liikenteen kanssa. Itäkeskuksesta Myllypuron suuntaan bussi saapuu aikataulussa pysyessään Myllypuron metroasemalle aina niin, että metro keskustaan menee nenän edestä. Usein myös Myllypuron suuntaan tuleva metro on asemalla niin, että bussi on juuri mennyt ja odotusaikaa on etenkin iltaisin aivan kohtuuttomasti pimeällä ja levottomalla alueella. Myös Itäkeskuksesta Myllypuron suuntaan lähtevä bussi lähtee keskustasta tulevien metrojen suhteen aina niin, että katsellaan perävaloja ja odotetaan yli 10 minuuttia. Olkaa ystävällisiä ja aikatauluttakaa linja niin että se tosiaan toimii oikeana liityntälinjana muihinkin suuntiin, etenkin keskustaan ja keskustasta, ei vain Myllypurosta Itäkeskukseen.

Katsotaan mitä vastaavat, jos vastaavat lainkaan.

Totuus on satua ihmeellisempää

Olen tässä pannut merkille mielenkiintoisen kukkahatutätikohtausten vyöryn, kun ilmoitettiin että markkinoille tulee uusi nuorten tyttöjen lehti, jossa käsiteltäisiin myös muotia ja ulkonäköasioita. Kansa nousee takajaloilleen, alkaa mustamaalaamiskampanja. Yhtiön hieman vanhemmille tytöille suunnattu lehti otetaan hampaisiin ja luetaan kuin piru raamattua. Taas on saatana päässyt irti, ja eikö kukaan ajattele lapsia?

Yhtäkkiä se vanhemmillekin tytöille suunnattu lehti on hirveä väärien ajatusten hautomo. Toisaalta kukaan ei mainitse muiden yhtiöiden vastaavia lehtiä. Kukaan ei revi pelihousujaan  myöskään Prinsessa-lehdestä tai W.i.t.c.h.istä. 

Yhtäkkiä on kuitenkin taas niin väärin, että nuortenlehdissä puhutaan tytöistä, pojista, vaatteista, meikeistä ja musiikista. Se niin vääristää nuorten minäkuvaa. Sillä nuorethan ovat kritiikittömiä tyhjiä astioita ja nuorisolehdet vastuuttomia verenimijöitä, jotka eivät yhtään välitä mitä kirjoittavat. 

Todellisuudessa aikuisten pillastuminen heijastaa jotain vieläkin huolestuttavampaa. Sitä, että hyvä nuoruus on sellainen, jonka aikuiset sanelevat. Kaikki muu on huonoa nuoruutta. Syntipukiksi halutaan toki leimata siitä kaupalliset hyötyjät, he ovat huonon nuoruuden sanansaattajia, vaikka yhtä lailla näiden tahojen kritisointi on sitä samaa ylhäältä alaspäin nuoruuden sanelua. Siinä välissä ovat ne nuoret, joilta ei kysytä.

Toisinaan tekopyhä nuorison varjelu omalta itseltään saa jopa surkuhupaisia ulottuvuuksia. Olen kuullut vanhemmista, jotka eivät lue perinteisiä satuja lapsilleen, koska ne esimerkiksi vääristävät sukupuolirooleja ja korostavat luokkaeroja. Prinsessa Ruusunen on siis vaarallinen, koska prinsessa ei ole aktiivinen oman elämänsä sankari, vaan sadaksi vuodeksi uneen vaipuva perinneneito, joka ei pelastu ennen prinssin saapumista. Sillähän ei ole merkitystä että kyseessä on satu, koska vanhemmat uskovat etteivät heidän lapsensa erota todellisuutta kuvitelmasta.

Välillä vain tuntuu, että tässä nimenomaan aikuiset eivät erota kuvitelmaa todesta tai ovat liian laiskoja opettakseen sitä eroa lapsilleen. Yhä enemmän vaikuttaa pikemmin siltä, että sen sijaan, että ilolla selitettäisiin miksi asiat ovat niin kuin ne ovat ja mitä eroa niillä on, pyritään siivoamaan pois varsinkin kaikki se, mikä ei ole yksiselitteisen totta. 

Se ei ole vastuun kantoa, vaan sen pakoilua.