Olen tupakoija, joten etenkin tupakoimattomuuden suosijoiden mielestä lienen jäävi. Silti. Tällainen otsikko tuli eteen: Nyt se on kirjattu lakiin, tupakoinnin on loputtava Suomessa.
Kun tarkemmin jutun sisältöä katsoo, niin moni asia tulee olemaan kuin polkupyöräillessä kypäräpakko - kukaan ei valvo, eikä rangaistuksia säädetä.
Silti suunta on huolestuttava. Tupakointikysymys on pitkään ollut double talkia, jossa pinnan alla kytee niin paljon enemmän kuin mitä ääneen sanotaan. Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi erään tietämäni työyhteisön jäsenilleen esittämä kysely siitä, mitä mieltä ollan tupakoinnista työaikana. Tai näin se esiteltiin. Kyselyssä ei ollut kuitenkaan ainuttakaan kysymystä siitä, mitä mieltä asiasta oltiin. Sen sijaan oli useita eri kohtia, joissa kysyttiin vain eri sanankääntein yhtä ja samaa asiaa: kuinka helvetissä teidät saadaan lopettamaan se röökaaminen.
Periaatteellisella tasolla tällainen häiritsisi minua vaikka en edes polttaisi - ollaan itse asiassa jo päätetty, joten mielipiteitä ei haluta edes kuulla. Sama sitten myös kansallisella tasolla. Kukaan ei ole kysynyt haluammeko me oikeasti elää satavuotiaiksi, pahimmillaan viimeiset 20 vuotta dementikkopaketteina hoitokodissa, jossa kukaan ei ehdi hoitaa.
Tupakoinnin aiheuttamat kustannukset ja tuskat maalataan niin useita kertaluokkia kamalammaksi asiaksi kuin mihin viimeisillä elinvuosillamme meidät muuten saatetaan alentaa, että tietenkin näyttää siltä että meistä yritetään hyvää hyvyyttä pitää huolta.
Mutta onko se valtion asia päättää miten me päivämme päätämme? Todella ja oikeasti? Etenkin kun sekä suorat että epäsuorat haitat monesta muusta asiasta eivät kohtaa samanlaista paheksuvaa painostusta. Vai ollaanko muka viinalle tekemässä samoin? Hah.
Tällaisten uutisten iskiessä mielessäni käväisee aina se nakertava ajatus, että länsimaisessa yhteiskunnassa vapaus on suuri kollektiivinen valhe, joka irvistää vastaan aina, kun kävelen kotivoestani ulos.
Kun työnantaja säätelee ihmisen valveillaoloajan liikkumista ja käytöstä - ja on sosiaalisen median ansiosta nykyään kurottamassa lonkeroitaan jo vapaa-aikaankin sen osalta mitä saa ajatella, tehdä ja sanoa - ja valtio tunkee näppiinsä kaikkeen siihen, mikä työnantajalta jää yli, niin eihän tässä ole ihminen muuta kuin jonkun toisen omaisuutta koko ajan. Karjaa. En omista en syntymääni, en edes kuolemaani. Aina joku muu päättää.
En ihmettele, että jengi kaahailee sata lasissa, käyttäytyy typerästi kännispäissään ja hyppää laskuvarjolla. Jostain helvetistähän se hetkellinen vapauden harha pitää saada ennen kuin on mentävä taas karjapilttuuseen lypsettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti