Juttelin tänään vakavasti asiakkaana olemisesta. Pohjalla oli omalaatuiset kokemukset aikaisemmin keväällä laivalla, kun tuntui että työntekijät kulkivat aivan zombeina omissa ajatuksissaan. Ei suoranaista epäkohteliaisuutta, mutta välinpitämättömyyttä ja työstä sluibaamisen tuntua.
Olen mielestäni asiakkaana aika vähään tyytyvä. Ylipirteys ja jatkuva hymyn päällä pito tuntuu itse asiassa jotenkin ainakin minun mielestäni vähän painostavalta. Tulee tunne, että kun myyntihenkiö selvästikin tosi kovasti yrittää, niin minunkin pitäisi nyt jotenkin väkisin hyppiä ja pomppia ilosta.
Eniten arvostankin sitä, että myyjä/tarjoilija/tms on läsnä henkisesti. Ei tarvitse hymyillä, olla vitsikäs tai mitenkään tehdä itseään tykö. Riittää, että keskitymme siihen, mistä kummatkin olemme yhdessä puhumassa. Se on itse asiassa sitä kaikkein parasta asiakaspalvelua: siinä kaksi ihmistä hoitaa asiallisesti yhteisen asian toivon mukaan parhaalla mahdollisella kumpaakin tyydyttävällä tavalla.
En tosin kiellä, ettenkö olisi todella otettu, kun joskus osuu eteen luontevan ystävällistä ja käsittämättömän avuliasta toimintaa niin että tuntee olevansa todella tärkeä - kuitenkin niin, ettei tule sitä fiilistä että ahteria nuollaan. Esimerkiksi Kluuvikadun Fazerin kuppila on sellainen. Lähes hätkähdän joka kerran, kun herkkujani tarjottimelle kasatessani tarjoudutaan auttamaan niiden kantamisessa pöytään jne. Kaikki tapahtuu tavalla, josta tulee vain hyvä mieli eikä yhtään vaivaantunut olo.
Juteltiin siitäkin, että onko minulla ollut laivainsidentin lisäksi huonoja asiakaspalvelullisia kokemuksia, ja tuli tenkkapoo. Eipä niitä juuri ole. Paljon on tosiaan kiinni siitä millä mielellä itse on. Koska rakastan ruokaa ja herkkuja, niin enhän minä esimerkiksi ravintolaan tai kahvilaan koskaan mene huonolla tuulella.
Jälkeen päin vasta muistin, että onhan niitä huonoja ja turhauttaviakin kokemuksia, mutta ne eivät ole koskaan syntyneet nenäkkäin, vaan sähköpostin välityksellä. Tosin niitäkin on oikeastaan kunnolla vain yksi, muutaman vuoden takainen Fujitsu/Powermill-insidentti, josta kerroin tässä ja tässä. Päälimmäisenä etenkin tuossa ensimmäissesä ongelmassa lieni se, ettei olla oikein henkisesti läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti