Tein reissun, josta olin unelmoinut jo pikkutytöstä asti, kun katsoin Lemmenlaivaa televisiosta.
Jossain elämän vaiheessa olisi pakko päästä loistoristeilylle, jossa kaikki on tiptop ja joka aamu ikkunan ulkopuolella olisi jokin aivan uusi paikka. Niinpä sitten lopulta tein sen, noin 35 vuoden kypsyttelyn jälkeen.
Seilasimme koko perheen voimin Disney Cruise Linen Disney Magicilla 12 yötä Välimerellä Barcelonasta Venetsiaan. Välipysäkkeinä olivat Villefranche, La Spezia, Civitavecchia, Napoli, Catania, Korfu ja Dubrovnik. Matkaan mahtui siis myös muutama päivä, jolloin oltiin vain merellä.
Halusin reissun, jossa voisin mukavasti nähdä paljon uusia asioita ja kaupunkeja ilman että hotellihuone vaihtuu siinä välissä.
Yllättäen matkasta tuli myös mielenkiintoinen pikavilkaisu amerikkalaiseen risteilykulttuuriin.
Laivalla opin muun muassa että:
- Aina tervehditään vastaantulijaa, jos ohitus tapahtuu riittävän läheltä. Aina. Oli kyseessä sitten kanssamatkustaja tai henkilökunnan edustaja.
- Tervehdyksessä kysytään "how are you" ja jos vastaat suomalaisittain järkeenkäypällä "fine, thank you", luullaan että jokin on vialla vaikka hymyilisitkin kuin Naantalin aurinko. Oikea vastaus on "grrrrreat, thank you".
- Laivalle saa tuoda omia viinoja niin paljon kuin kykenee käsimatkatavarana raahaamaan. Ihan joka satamasta. Ne pitää kuitenkin tissutella omassa hytissä, tai jos viini, niin korkkausmaksusta ne voi juoda myös illallisella.
- Mikä ihmeen anniskelualue? Viinaa saa viedä baareista kaikkialle. Myös tupakkipaikalle. Ihan omin pikku kätösin. Tupakkipaikalle on myös innokas tarjoilu.
- Silti kukaan ei ole kännissä.
- Aamiaisella ei ole tuoreita kasviksia. Ylipäätänsä kasviksia edustavat grillattu tomaatti ja rasvassa lilluva parsa.
- Tuoreita kasviksia löytyy irkkupubin välipalapöydästä. Koska kun ajattelet kasviksia, ajattelet luonnollisestikin irkkupubia.
- Välipalapöytiä on lähes kaikissa baareissa. Aurinkokannella on pizza- ja hodaritiskit. Niistä saa puoleenyöhön asti niin paljon kuin haluaa, jos sattui rasvapommiaamiaiselta, rasvapommilounaalta tai neljän ruokalajin ihan hyvin tasapainotetulta gourmet-illalliselta vielä jäämään nälkä.
- Sanomattakin selvää, että kaikki paitsi alkoholi ja erikoiskahvit kuuluvat risteilyn hintaan.
- Toki myös kevyempi välipalatiski löytyy niille, jotka ovat linjoistaan huolissaan. Iineksen terveystietoiselta välipalatiskiltä saa muun muassa pekoni-bageleita, salamiwrappeja ja suklaahippukeksejä.
- Aamusta iltaan auki olevien pehmisjäätelöautomaattien (oikeaa maitoa, ei selluloosaa) ohi on tosi vaikea kävellä.
- Iineksen tiskiltä voi hakea suklaakeksejä ja valuttaa automaatista niiden väliin pehmistä. Eat your heart out, Piparnakkeli.
- Henkilökuntaa on yksi miehistön jäsen per noin 2,5 risteilyasiakasta. Koskaan ei joudu odottamaan, huhuilemaan. Suomalaisella luonteella on välillä jopa hieman kiusallista, kun koko ajan joku haluaisi palvella.
- Kuoreensa vetäytyväisellä tankerosuomalaisella on vakavia itsetunto- ja sopeutumisongelmia kahdeksan hengen illallispöydässä. Koska kaikki muut ovat amerikkalaisia ja amerikkalainen keskustelukulttuuri. Suomalainen ei voi kuitenkaan ottaa suojakännejä, koska laivalla kukaan ei ole kännissä.
- Junttiamerikkalainen rehentelee rahoillaan. Sivistynyt amerikkalainen ei puhu rahasta, mutta antaa joka välissä kuitenkin ymmärtää, että sitä on.
- Kaikki lapset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Sivistyneet amerikkalaislapset käyvät kuitenkin yksityiskouluja, opiskelevat latinaa, ampuvat aseilla ja paheksuvat vanhempiensa lihavuutta.
- Sivistyneilläkään amerikkalaisilla ei ole pöytätapoja ja vain hämärä käsitys siitä miten aterimia käytetään.
- Elokuvaesitystä varten ostettuja jättipopcorneja ei ole tarkoitus syödä, vaan ne kaadetaan kaikki lattialle niin ettei alla olevaa kokolattiamattoa saa jäädä yhtään näkyviin.
- Lapsien viihtyvyydestä pidetään oikeasti huolta, ja toisin kuin Ruotsin-laivalla, myös teinikin on olento, jolle pitää olla asianmukaista järkevää puuhaa peleistä kokkaamiseen. Kerhohuoneita on joka ikäryhmälle, ja jopa 18-21-vuotiaille on erillistä ohjelmaa, koska ne eivät saa vielä läträtä viinan kanssa.
- Kouluikäisen voi huoletta jättää laivalle, kun itse menee maihin. Alle esiteini-ikäiset pidetään vankeina kerhohuoneissa, ja syötetään ja juotetaan asianmukaisesti ruokailuaikoihin. Vanhemmat penskat ei joudu pakolliseen kerhohuonearestiin, mutta ei ne siltikään halua kerhohuoneesta poistua. Varsinkaan sinne maihin, jossa on vain jotain tylsää kulttuuria ja raunioita.
- Vanhempienkaan ei siis tarvitse nauttia maissa tylsää kulttuuria, kun ei saa väkisinkään mukaansa sitä lastaan, jonka sivistyksestä kantaa vastuuta.
- Amerikkalaisten omat oluet ja käsitys hyvistä ei-amerikkalaisista oluista on huonohko. Ei-tylsää kulttuuria maissa on muun muassa paikalliset oluet. Hyvä että lapsi jäi laivalle. On niin kuumakin.
- Aikuisenkin mielestä laivalla on usein hauskempaa kuin maissa. Etenkin kun mittari näyttää 30 astetta ja aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta. Meripäivät on ihan parhaita. Aurinkokansikin on suunniteltu niin, ettei tuuli irrota tukkaa päästä.
- On ihan normaalia, että uima-allas on noin 37-asteinen.
- Amerikkalaisesta tippikulttuurista ei ota selvää erkkikään. Toisaalta tippaaminen on vapaaehtoista, mutta silti kaikilta veloitetaan jo etukäteen keskeisten palvelunhenkilöiden perustipit. Ja jos siihen haluaa vielä jälkeenpäin lisätä tippiä, niin kuinka paljon on hyvin eikä loukkaavaa?
Näiden laiva-asioiden lisäksi opin muun muassa että Napoli on luotaantyöntävä, Sorrento on aivan ihana, Catania suurehkoksi kaupungiksi kutsuva ja leppoisa, ja Venetsiassa luonteelleni paras paikka olla yötä on Murano. Lisäksi suurimmassa osassa paikoista oli aivan liian kuuma jo kesäkuun lopulla. Barcelona ei varmastikaan oikeasti ole perseestä, mutta hautovassa kuumuudessa ja väenpaljoudessa olin täydellisen epävaikuttunut ja lähes vannoin, etten mene Ramblasille enää ikinä. Firenzessä ja Roomassakin oli ihan liikaa sakkia ja paikat paketissa. Niihin pitää kuitenkin palata, esimerkiksi huhtikuussa. Minulla on hyviä muistoja Firenzestä huhtikuussa.
No, paljonko kaikki maksoi ja oliko se sen väärtti, vinoilevista huomioista ei nyt pääse jyvälle?!
Maksoi aivan hitokseen ja oli joka sentin väärtti.
Piikittelyni on puhdasta rakkautta, koska kokemus oli aivan mieletön. Tämän jälkeen Helsingin ja Tukholman välinen lauttaliikenne tai Tallinnan viinarallipaatit tuntuvat hieman siltä, että paha mieli tulisi jos menisi. Lisäksi vaihdan suomalaisen känniöyhöttäjän milloin vain rivien välistä tiluksillaan ja palvelusväellään leveilevään amerikkalaiseen perheenisään, joka juo vettä ja spraittia.
Itse reissu halvimmassa hyttiluokassa kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 13-vuotiaalta maksoi karvan verran alle 5000 euroa. Siihen vapaaehtoiset mutta silti niin pakolliset tipit päälle (minimissään noin 330 euroa, laitettiin vielä satanen päälle) ja muutamat yhtiön järjestämät retket eri kohteissa (noin 600 e). Eikä siinä vielä kaikki. Tarvittiin tietenkin myös lennot Barcelonaan ja Venetsiasta pois plus hotelliyö kummassakin päässä (yhteensä noin 1200 e).
Rahaa ei laivalla kuitenkaan kulu, ellei juo alkoholipitoisia juomia tai erikoiskahveja, joten siinä toisaalta "säästyy" pitkä penni kun ei tarvitse miettiä 12 päivän syömisiä. Etenkin illalliset ovat aidosti hyvin laadukkaita, eikä niitä tehdä puolivalmisteista niin kuin meilläpäin. Jos alkaisi miettiä niiden osuutta kokonaishinnasta, eli mitä reissu maksaisi ilman ruokia, niin todennäköisesti ollaan käyty kalliimmilla etelän-matkoilla.
Perusviini ja olut olivat halvempia kuin Ruotsin-laivalla, joten muutama tuopponen tai viinilasillinen silloin tällöin ei kamalasti kukkaroa enää hetkauttanut. Maissa tietysti kuluu rahaa jos haluaa käydä ravintoloissa lounaalla. Meillä ei niissä helteissä ihan kauheasti kuitenkaan päivisin vatsa kurninut, etenkin kun tukevalla laivan aamiaispommilla pötki aika pitkälle.
Miksi "vain" Välimerelle?
Olisihan se reissu voinut olla halvempikin. Toisaalta se oli jo huomattavasti halvempi meille kuin Amerikan mantereelta tai Australiasta lentäneille. Samasta syystä halusin pysyä Välimerellä enkä lennellä Jenkkeihin. Saman mittaiset Karibian- tai Kalifornian puolen risteilyt olisivat olleet edullisempia kuin korkeiden satamamaksujen Eurooppa, mutta kaiken olisi hävinnyt lentolipuissa, ylimääräisissä hotelliöissä ja jo pelkän lentoajan rasittavuudessa ja aikaeroissa. Karibia tai Meksikon Riviera eivät muutenkaan puhuttele minua niin, että sinne pitäisi varta vasten lähteä. Valinta ikuisen Rooman tai jonkun Nassaun välillä ei ole minulle mikään dilemma.
Cunardin patstatelupaatit pukukoodeinen ovat tietysti omaa luokkaansa, mutta Disney on ns. ei-pönöttäjien risteilyfirmoista toki ehdottomasti kallein. Kyllä me katseltiin muitakin risteilyfirmoja kuin Disney. Monet suosivat Royal Cruise Linesia tai Norwegian Cruise Linesia, ja ne olivatkin pitkään syynissä. Vilkuilin toki Lemmenlaivan Princess-yhtiötäkin. Costan laivat vaikuttivat jotenkin Ruotsin-laivamaisilta, eikä vaikutelmaa tietenkään paranna Concordian haveri ja sen syyt. Tai yhtiön hoteissa suomalaisten aikakauslehtien kauppaamat lukijamatkat. Olen vielä liian nuori "Apu-kerhomatkoille".
Disneyssä vetosi ensinnäkin se Disney, koska tykkäänhän mä tavattomasti Disneylandistakin. Lisäksi saattoi myös olla lähes sataprosenttisen varma siitä, että lapselle ei tule misään vaiheessa tylsää. Toki muillakin yhtiöillä on nuorisotoimintaa, mutta Disneystä tiesin erilaisia reissufoorumeja luettuani, että se oli paras mahdollinen. No... lasten viihdyttäminenhän ON Disneyn ydinosaamisaluetta. Englannin kielen taito on toki pakko penskalla olla, mutta niin on noilla muillakin yhtiöillä. Reissun ajankohdan sanelikin säästöaikataulun lisäksi myös jälkikasvun aktiivisen kielitaidon karttuminen. Kiitos siitä internetille ja peleille, kiitos kiitos kiitos.
Laiva itsessään, Disneyn laivueen esikoinen, Disney Magic, vetosi minuun myös kovasti. Kaunis kuin karamelli, hillittyä eleganssia, jossa Disney näkyy muttei hypi silmille. Lisäksi tilava, muttei liian iso. Vaikka risteilyvieraita on se 2000-2500 tyyppiä, niin tungosta ei yleisissä tiloissa missään vaiheessa ollut. Laivasta muodostuikin 12 päivän aikana hyvinkin koti. Hytti oli tilavuudeltaan sellainen Silja Serenaden Commodore-luokan putka ilman ikkunaa ja parveketta. Ikkunaa tai parveketta en kaivannut kertaakaan, ja ilmastointi pelasi huomattavasti Ruotsin-laivoja paremmin.
Menisinkö uudestaan?
Menisin. Ja menen. Ensi kesän reissu on jo varattu. Kierrämme viikon ajan Disneyn kanssa tuttuja pohjoisen kaupunkeja, sokerina pohjalla Pietari, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Odotan myös kovasti Helsingin näkemistä amerikkalaisturistiksi naamioituneena.
Kallisko? Ei suinkaan, koska meillä on nyt putki päällä! Risteilyn aikana seuraavan reissun varaamisesta saa yli 10 prossaa alennusta plus 200 taalaa käyttövaluuttaa laivalle. Nyt ollaan jo viikon all-inclusive Teneriffan-reissun lukemissa. Paitsi että ruoka on ihan helvetin paljon parempaa. Eikä ole niin kuuma.
