Olen aina ylpeillyt sillä, että kun matkustan, en mukaani paljon tarvitse. Siinä missä monet muut ottavat matka-arkullisen tavaraa parin yön pikareissulle, minä pärjään olkalaulla, jossa on puhtaat alusvaatteet, teepaita ja hygieniatarvikkeet. Viikon lomareissuun riittää mainiosti kabiinikokoinen perässävedettävä, ja silloinkin mukana on jo kaikenlaista ihan turhaakin.
Ei kannattaisi olla niin leso. Se kostautuu. Joku voi luulla, että laivan hytissä tai hotellihuoneessa olevat tavarat ovat jo poistuneen asukkaan jälkeensä unohtamia.
Näin ainakin hyväntahtoisesti haluaa luulla, kun Ruotsin-risteilyllä saapuu Tukholmassa riittävästi vipellettyään hyttiinsä, joka on putsattu - vähäisiä matkatavaroita myöten. Olo on hölmistynyt, kun käsi hamuaa pöydällä ollutta pientä toalettitarpeille ja akkulaturille varattua kassia, eikä se olekaan siinä. Poissa ovat myös hyllyyn siististi asetetut harja, vaihtoteepaita, sukat ja muutama pari kalsareita sekä vessassa oleskellut epilaattori.
Ah, mutta tämä on juuri se tilanne, jonka takia matkustan aina Siljalla ja Commodore-luokassa, minä ajattelen ja suuntaan tieni lounge-vastaavalle, joka on varmasti tietoinen siitä miksi hyttini on tyhjennetty. Jokin hyvä syy siihen varmasti on oltava, tuumin, enkä panikoi.
Lievästi kylmähkö hiki nousee kuitenkin ohimolleni, kun uteluni tuloksena lounge-emännän silmät valahtavat lautasen kokoisiksi ja katseesta kuultaa epäuskoinen "mitävittua?" Ei, ei ole hänen tiedossaan miksi tavarat olisi hytistä poistettu, missä ne olisivat ja miten näin ylipäätänsä on voinut käydä. Saan tarkan ja asiallisen selostuksen siitä miten heillä toimitaan. Siitäkin huolimatta että siivouslistoissa olisi virhe, mitä tässä tapauksessa ei ole, ja siivooja luulisi, että asiakkaat ovat poistuneet, perään jääneitä tavaroita ei korjattaisi talteen ilman lounge-vastaavan tietoa. Muutoin siivotessa risteilyvieraiden tavaroihin ei saa koskea lainkaan, ellei niistä ole välitöntä estettä esim. sängyn petaamiselle tai muulle siistimistoiminnalle.
Niin, näin minäkin olen olettanut. Ja juuri tämän takia käytän heidän ns. hieman paremman hyttiluokkansa palveluita, jotta tavarani saisivat olla rauhassa. En oleta, että arvotavarat pysyisivät rauhassa missään, minkä takia ne ovat aina mukanani, mutta jos nyt kuitenkin vaatteet ja mahdolliset tax free -ostokset.
Kolmen vartin aikana laivahenkilökuntaa mobilisoituu noin puolen tusinan verran etsimään tavaroitani, jotka mahdollisesti ovat tai eivät ole siivoojan rankan kädetyksen jäljiltä ties missä. Eivät ole siellä mihin kadonnut ja unohdettu tavara normaalisti menee, ja alan jo sanella jäähyväisiä menetetyille vähäisille matkatavaroilleni.
Rauhallisesti siemailtua kahvikupposta myöhemmin tavarat lopulta löytyvät, herra ties mistä. Hyllyssä ja vessassa olleet tavarat on sullottu laukkuun, laukku roskapussilta näyttävään muovipussiin. Ei, en halua edes tietää, ajattelen. Kunnes tarkistan pussukan sisällön ja totean, että kaikki muu on tallessa paitsi alusvaatteeni. Poissa ovat siis kalsarini. Sekä puhtaat että likaiset.
Tilanne on jotenkin koominen. Ympärilläni on puoli tusinaa vierasta ihmistä ties mistä vastaavasta ja esimiehestä lähtien, välittömässä läheisyydessä on myös runsaasti muita risteilyvieraita, tavarani ovat valkoisessa roskapussissa, ainoat lievästi arvokkaat asiat - laturi ja epilaattori - ovat tallessa, mutta kalsareita ei ole missään, ja erittäin murtaen ruotsia puhuva tumma, macho-miehekkään oloinen siivousesimies ei osaa kertoa minulle mihin alusvaatteeni ovat kadonneet.
Oloni on hysteerisen hihityksen ja epämääräisen ärsyynnyksen välimailla, kun suostun vastaanottamaan laivayhtiöltä hyvityksenä illalliskortit mihin tahansa laivan ravintoloista, ja siivousyhtiö on luonnollisestikin korvausvelvollinen kadonneista kalsareista. Otin tuplakuitit laivan sikahintaisista ja paskoista Sloggeista ja menin syömään ilmaista illallistani. Antaa syötäville alushousuille ihan uuden merkityksen.
Vaikka elämäni perusarvoihin kuuluu, että kaikelle voi ja pitää nauraa, yön pimeänä tunteina alkoi sekä vituttaa, hirvittää että ällöttää. Minulta on elämäni aikana pöllitty kaikenlaista - henkilöpapereita myöten - mutta koskaan ei ole olo ollut tällä tavalla... nöyryytetty, häpäisty, kajottu? Suomen kielessä ei oikein tunnu olevan sanaa, joka välittäisi sen saman kuin englannin kielen sana "violated".
Kun lompakko viedään tai puhelin pöllitään tai vaikka kotiin murtaudutaan ja viedään kaikki kodinelektroniikka, se on toki ikävää, mutta siinä ei ole mitään epäselvää. Ne ovat suoraviivaisia ja "rehellisiä" anastuksia, joista rikollinen pyrkii saamaan taloudellista hyötyä. Mutta miksi viedä vain ihmisen kalsarit? Mietin puoli iltaa ja yötä minkä takia kaikki muu on tallella paitsi ne alusvaatteet. Kyse ei ole edes siitä, että ne olisi epähuomiossa pudonneet jonnekin, koska jotta voisi sulloa pelkän teepaitani kassiin, pitäisi ensin laskoksen välistä ottaa ne puhtaat alusvaatteet pois, ja likaisetkin kalsarit olivat samassa kasassa.
Jokainen ajatusketju päätyi johonkin, joka ei kuulostanut kovin kauniilta. Mikään ajatusketju ei päätynyt siihen, että siivoaja olisi viattomasti vain mokannut. Niin hassua kuin se onkin, olisi ollut jotenkin vähemmän järkyttynyt, jos mitään tavaroista ei olisi löytynyt. Se olisi ollut paljon simppelimmin selitettävissä perusvarkautena. Olisi vituttanut, mutta ei yököttänyt.
Laivan henkilökuntaa on kyllä kiiteltävä hyvästä ja ripeästä toiminnasta. Kulissien takana tapahtunee kuitenkin asioita, joita minulle ei varmaan koskaan kerrota. Ei että haluaisin verenhimoisesti kenellekään potkuja, mutta oman järkkyneen mielenrauhani takia haluaisin ehkä sittenkin tietää ovatko pikkuhousuni vain jossain selittämättömässä paniikissa heitetty roskiin tai muuten tuhottu. Vai onko ne saman tien trokattu laivalla olleelle laumalle japanilaisia? Vai löydänkö ne ensi viikolla Ebaysta? Vai ovatko ne sittenkin siivousesimiehen pöytälaatikossa.
Niin. Kamalin ajatus on sittenkin se, että niitä nuuhkii joku auktorisoimaton pervo. Ja ensi kerralla otan mukaan ison matkalaukullisen tavaraa, jottei typerinkään siivoaja kuvittele, että hytti on jo hylätty.
Jos siis edes enää Siljalle palaan. Näemmä karjaluokassa ja luksusluokassa ei sittenkään ole luottamusmielessä paljon eroa.
