Vanhan miehen perse

Olen vanha. 



Löydän uutta musiikkia vaatekaupoista. Tätihäpeää kokien kysyn myyjältä mikähän mahtaa olla soiva levy. Odotan koko ajan, että kyseessä on joku tosi in ja hip ja cool juttu, josta en kuitenkaan tiedä mitään, koska olen ihan pihalla. 



Olen vanha.



Ylipäätänsä käyn vaatekaupoissa. Yhä useammin mielelläni. Kenkiin olen hurahtanut jo ajat sitten. Mitään väliä sillä onko allit levällään ja makkarat valtoimenaan koltun alla. Ostan sen spagettiolkaintopin silti ja hihitän kelmeälle, appelsiini-ihoiselle ja isoperseiselle kuvajaiselleni.



Olen vanha.



Sallin itselleni jyrkkiä mielipiteitä tietäen ne jyrkiksi, koska en jaksa enää vääntää relativistista paskaa, taistella lillukanvarsista. Kärsikää rauhassa jos Kissanaisella on liian iso ja väärään asentoon piirretty perse. Itse en jaksa.



Olen vanha.



Mutta en niin vanha, että edelleenkään haluaisin nähdä vanhan miehen perseitä nuorilla kolleilla.



Ne pillihousut, joissa takamus roikkuu löysänä pussina näyttää erityisen pahalta teidän, nuorten miesten, päällä, koska teillä ei ole vielä muutenkaan persettä nimeksikään. Haluatte tietentahtoen, vapaaehtoisesti vanhan miehen takamuksen. Onko tämä joku vastaveto teidän pimut ja pojat vieville viiskymppisille liikemiehille? Mitäs jos vaikka hankkisitte kunnon housut, hautaisitte sen vaaleanpunaisen hapsukaulaliinan ja naurettavan näköisen huopahatun niiden kasariväristen imagopokien kanssa kaappiin ja yrittäisitten sitten uudestaan niitä pimuja ja pojuja?



Olen keski-ikäinen ja kärttyinen tantta.



Se on ihan helvetin ihanaa.