Neljä viikkoa lusittu, aamulla töihin.
Olen pitkin päivää katsellut erilaisissa sosiaalisen median ilmentymissä lomilta palaavien ihmisten huokauksia e-mailvuorista sun muista. Kävin ottamassa pikatyypit omassa duunimailissa jotta olisi joku haju aamun kurjuudesta ja jouduin jälleen kerran taputtelemaan itseäni selkään vaivasta jonka tavoista poiketen näin, kun firmassa siirryttiin uuteen mailisysteemiin.
Tyhjältä pöydältä sain nimittäin siirtymisen yhteydessä aikaiseksi saman tien tehdä filtterit - varsinkin kun se kivuttomasti uudella systeemillä onnistui, toisin kuin vanhalla. Ja lopussa kiitos seisoo: aamulla voi ryhtyä oikeasti heti töihin eikä mihinkään mailisulkeisiin.
Muutenkin on yllättävän kevyt olo. Ei lomaltapaluuangstia, ei vitutusta. Lienen ollut lomani aikana riittävän epäsosiaalinen ja kärttyinen, että paluu töihin heittämään rentoa läppää hysteerisen deadline-paineen alla tuntuu itse asiassa aika mielekkäältä.
Olen myös malttanut koko loman ajan olla utelematta miten sorvin ääressä menee, enkä edes pyytänyt ketään lähettelemään viikottaisen pakertamisen tuloksia kotiin valmiin tuotteen muodossa. Kontrollifriikille se on autuasta pihalla oloa, kaikki mistä en tiedä ei voi olla väärin ja huonosti.
Loman saldokin on erinomainen: mitään en tehny! Paitsi kävin Lintsillä ja Tampereella, mutta niitä ei lasketa kun ne oli kivaa. Ja pelasin. Ja menin aamulla nukkumaan ja nousin iltapäivällä ylös.
Pieni pettymys tuli kuitenkin tänään, viimeisenä lomapäivänä. Mentiin Ikeaan, kun oli pakottava tarve saada joku uusi huonekalu koottavaksi. Ei sellaista löytynyt, höh. Ja lasten leikkihuoneen yläikäraja oli laskettu kymmenestä seitsemään. Ja hodarijono oli aivan tolkuton, kun koko herkkupuoti-hodaritiski-hybridi-idiotia on edelleenkin täysin idioottimainen ja vielä alimiehitettykin. Eläköön halvat hinnat....
Mutjoo, hullua on, että ihan kiva mennä töihin taas. Ihan outo fiilis. Aion tosin käydä heti pomon pakeilla ja neuvotella mahdollisuudesta lykätä vielä plakkarissa olevat kaksi kesälomaviikkoa pidettäviksi talviloman yhteydessä. Jos vaikka sillä takaisi hyvät fiilikset myös talveksi. Niin monesti tammikuun lopussa on alkanut toivoa, että voisi nukkua kevääseen asti. Jos pitäisi lähes koko helmikuun lomaa, niin sehän olisi melkein juuri kuin nukkuisi kevääseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti