Pidin tänä vuonna lomaa perinteisellä lomakaudella, heinäkuussa, varmaan suunnilleen ensimmäistä kertaa koko työurani aikana. Yleensä on tullut lomailtua joko touko-kesäkuussa ja/tai elo-syyskuussa. Muutaman kerran on mennyt lokakuullekin.
Hassua on, että kun loma loppui, tuli sellainen tunne että kesäkin loppui. Sellainen ajattelu on periaatteessa omiaan tappamaan laakista lomalla laiskottellulla haalitut, kadotetut mielenterveyden rippeet.
Onneksi alkaa päästä takaisin työrytmiin niin, että huomaa kesän edelleen, sittenkin, jatkuvan. Tarvittiin vain lempeän viileä keskiyö, suihkun jäljiltä parvekkeella hiljaksiin kuivattelu, tupakkia ja virvoketta tajuamaan moinen. Ei siitä puuttunut kuin savusauna selän takaa.
Kaipa viime aikoina lomien päättymisen ansiosta yltynyt, poikkeavan hilpeä virtuaalisosiaalinen elämäkin (lue: ahkera perseily) monissa eri suunnissa siihen vaikuttaa osaltaan myös. Mielenterveys on, jälleen kerran, ryhmätyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti