Näinä päivinä on vaikea olla kovin ekologinen tai jaksaa edes hirveästi sympata koko vihreää ajatusmaailmaa. Parina aikaisempana talvena on ollut ehkä helppo asennoitua ilmastonmuutokseen ja funtsia parempaa huomista, kun ulkona tihuttaa vettä, plusasteita on vielä tammikuussa viitisen kipaletta, eikä talvipalttoota tarvitse kaivaa esiin kertaakaan.
Mutta kun tällainen nostalgikkojen kaipaama "lapsuuden talvi" pitkästä aikaa ilmoittaa olemassaolostaan, suomalainen muistaa taas asuvansa Suomessa. Pohjoisessa. Kylmässä. Jossa talvi yllättää autoilijan joka vuosi vain koska autoilijan muisti ei yllä kuutta kuukautta kaukaisempiin asioihin. Jossa on parhaimmillaan etelässäkin - sanalla sanoen - aivan vitun kylmä.
Siinä ei mennä iloisesti pyörällä, ei ymmärretä takkuilevaa joukkoliikennettä puoli tuntia pysäkillä seisten. Ei. Siinä syötetään letkusta yksityisautolle virtaa puoli yötä tai otetaan aamulla taksi.
Ennen kaikkea siinä ei reissata ekologisesti ja suosita kotimaanmatkailua.
Kun sisälläkin pitää olla pässinpökkimät jalassa ja norjalainen luomuvillapaita päällä, irtorahat haalitaan hyvin nopeasti kasaan ja lähdetään lauhkeammille leveysasteille karkuun. Edes viikoksi. Ja se merkitsee lentokonetta, hyvät naiset ja herrat. Lentokonetta, sitä pirun vehjettä ja idunpurijan pahinta painajaista, jolla 20 asteen pakkasessa hytisevä ja kalmankalpea suomalainen saa edes hetkellisen helpotuksen.
Se kalmankalpea ja hytisevä suomalainen, se on juntti. Se lähtee Kanarialle ja Thaimaahan öhö-öhöttämään kuin Jope ja dokaamaan kuin Nykänen. Se on mielikuvitukseton, paheksuttava kersakuluttaja, joka pelkää kaikkea uutta. Sen lentomailit ovat vieläkin syntisemmät kuin Madventures-sukupolven elämysseikkailijoiden, noiden tiedostavien maailmanrakastajien ja innokkaiden kulttuuri-ihmisten tutkimusmatkat.
Tai sitten se junttiparka on yksinkertaisesti vain niin kylmissään ja d-vitamiinivajareissa, että se ei odota lomaltaan kuin sitä hetkeä apartementosinsa kuistilla, kun saa olut yhdessä ja tupakka toisessa kädessä kokea kuinka auringon lempeät säteet hivelevät ja lohduttavat valkeaa ja hytisevää ruhoa. Se on harras ja uskonnollinen hetki.
Tonatiuh tai Ra löytyvät yhtä hyvin espanjalaisen apartementosin parvekkeelta kuin atsteekkitemppelistä tai Heliopoliksesta. Vain palvonta on tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti