lauantai 8. elokuuta 2009

Se ilmaisee sittenkin


Pian tämä blogi kostaa minulle ja kieltäytyy päästämästä minut kirjoitusten hallintaan ihan siitä mustasukkaisesta syystä, että petän sitä jatkuvasti pinnallisten pikaperseilypalveluiden kuten Facebookin, Qaikun ja IRCin kanssa.


Mutta on minulle onneksi joskus jotain sanottavaa tännekin.


Schizo-Janne kipuili omassa blogissaan kielipoliisien pakkomielteitä. Rupesin jostain syystä iltatupakalla miettimään asiaa. Toisaalta minua nimittäin kyllä ottaa päähän Blogosfäärissä ja varsinkin Facebookissa, että valtaosalla ihmisistä on hirvittävän hatara käsitys kielestä aina yksinkertaisia asioita kuten välimerkkejä ja yhdyssanoja myöten.


Toisaalta monilla ihmisillä on sen kamalan kielensä takana oikeasti ajatuksiakin. Sosiaalisten medioiden ulkopuolella en ole niihin välttämättä edes törmännyt, vaan olen saattanut jopa pitää näitä tyyppejä vähän pinnallisina tai yksinkertaisina... Mutta ilmeisesti kun vihdoin on löytynyt se mielekäs alusta ilmaista itseään, niin joillekin taivaat todella aukenevat.


Ja vaikka se kielipoliisia ärsyttäisikin, niin kumpi on loppujen lopuksi tärkeämpää: se, että kaikki ilmaisu on aina pilkun päälle korrektia, vai se, että ylipäätänsä ilmaisee itseään ja pyrkii siihen, että tulee jollain tapaa ymmärretyksi?


Voihan sitä tietysti kyynisesti todeta, että on myös paljon ihmisiä, joiden ei koskaan pitäisi sanoa mitään, mutta noin pedagogisesti ajatellen väittäisin, että käsitykset elämästä ja ympäristöstä jossa elää eivät laajene ollenkaan samaan tapaan pelkästään puhumalla tai lukemalla kuin tuottamalla sinne ympäristöön myös jotain itse.


Omat jyrkät kielipoliisibesserwisseroinnit ovat vuosien saatossa lieventyneet myös kun katsoo jälkikasvua ja joutuu huomaamaan miten vaikeaa lapselle voi itsensä ilmaiseminen joskus olla. Pakostakin tajuaa, että puuttellinen ilmaisu, tavalla tai toisella, on aina parempi kuin ei ilmaisua lainkaan. Ja minun lapseni on sentään edes joidenkin mittapuiden mukaan sosiaalisesti toimintakykyinen.


Ja viime kädessä, kieli on ihmistä varten, ei toisin päin. Kielipoliiseilla on välillä tapana unohtaa koko asia. Silti moni heistä uskoo muissa asioissa evoluutioon. Aika ristiriitaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro