keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Mun nuaruuvessani


Olen joskus aikoinaan valitellut, että esimerkiksi kun Saarioisten pienet mikrokeitot palkittiin, niin heti niiden aineksissa alettiin pihistellä ja esimerkiksi ennen niin herkullisesta jauhelihakeitosta piti ruveta etsimään lihaa suurennuslasilla ja mittaamaan perunan palasia millimetrimitalla.


En tiedä mistä se johtuu, mutta monet hyvät tuotteet huononevat ajan myötä kun valmistaja alkaa itaraksi. Viimeksi eilen perinteistä Jalostajan tölkkihernaria tehdessäni mietin, että onko minulla lapsuudestani valemuisto, kun tuntuu että silloin hernekeitossa oli ihan oikeasti kokonaisia herneitä eikä litkussa lilluvaa mujua niin kuin nykyään.


Muistaako kukaan samoin, vai onko mulla valemuisto?


Noh, jotkut asiat sentään pysyvät, tai jopa paranevat. Valion herkkutrio. Ei mun nuaruuvessani ollut suklaaraidassa suklaahippuja. Ei varmana ollut. Nykyään on. Se on Parannus. Kuten myös, että kun jädehalkoa leikkaa poikittain, saa kaikkia makuja. Mielestäni silloin - mun nuaruuvessani - maut olivat typerästi jonossa niin, että halkoa piti leikata pitkittäin jos haluaa täyssörvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro